Tontilla on nyt vietetty aikaa pari kuukautta lähes päivittäin ja nyt pystyy osittain jo muistamaan naaputuston kasvot ja osoitteen. Jotain outoa on tässä asuinalueessa, jotenkin tuntuu että tälle tontille on suorastaan odoteltu rakentajaa ja kaikki toivottavat tervetulleeksi. Joka päivä jaksaa yllättää naapuruston asenne, avoimmuus ja avuliaisuus.
Kyllähän se hyvältä tuntuu, alueella on viihtyisä ilmapiiri ja ei tarvitse pelätä inhoittavia naapureita. Me ollaan muuten 15 vuotta muita myöhemmin rakentamassa alueelle. Toivottavasti naapurisopu säilyy louhinnan räjäytysten jälkeiseenkin aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti